Ei mikään kaunokainen, mutta....

Jos joku muistaa vielä tämän hopeasatsin, niin se juttu tuli nyt valmiiksi. Ehkä rasittavin case päällä maan, mutta ah valmiina niin rakastettava:

Paikallinen painonnostaja halusi kierrättää siis vanhat ketjunsa ja niistä visioitiin ISO puntti kaulaan. Jo alussa selvisi, ettei valuvehkeet riitä millään näin isoon massaan, joten varsi ja päät piti valaa omina kappaleinaan. Ja siitähän se ilo sitten repesi, kun niitä alettiin juottamaan yhteen... Toisen pään, kun kiinni sai, niin hups - jo tippui toinen pää. Ja ripustuslenkkiä juottaessa - oho, tippui molemmat päät.

Muottien tekeminenkin oli yhtä juhlaa, lisäksi valukippoja hajosi het usiempi. Rälläkkääkin on annettu ja vasaralla pahoinpidelty ihan muuten vaan ;)

Varren haluttiin olevan taipunut, mutta halkaisijaltaan senttistä jöötiä ei niin vaan taivutellakaan. Pieni kaari saatiin vasaroimalla ja siitä jäi muistoksi runkoon märstit, mutta se on nyt siinä. Sille on nyt paikka varattu kultamitalin viereen.