keskiviikko 10. helmikuuta 2010

ÄHH, vol 10

Eilen illalla innostuin kokeilemaan "riveting" tekniikkaa ja kannusti kyllä jatkamaan. Kokeilin ensin "niitata" pari jämälevyä yhteen paksulla hopealangalla, jonka päät sitten vasaroidaan lyttyyn ja elementit pysyvät kiinni toisissaan ilman juotoksia. Sehän se onkin houkutteleva ajatus, hopeaan voisi niittailla vaikka mitä materiaaleja...

 

Syntyi sormus ja helmivisio oli alkujaan ihan toinen. Tuolla olisi ollut mahtavan välkkyviä labradoriittirondelleja, mutta kuinka ollakaan olivat sitten reiät vinossa sen verran, että olisivat olleet sormuksessa kenossa. Kokeilin sitten swarolla eikä mennyt rikki ;) Pitää testailla kuinka swaro kestää käytössä, sillä olisihan nämä aika söpöjä pikku bling sormuksia Swarovskien monissa eri väreissä...
Pin It

15 kommenttia:

  1. inkku10. helmikuuta 2010 klo 10.03

    Namnam! Riveting on myös mun tekniikkakokeilulistalla, mutta eri asia minä vuonna sitä ehtii kokeilla. :)) Upeasti kyllä sopii tuo Swarokin tuohon!

    VastaaPoista
  2. Muikku10. helmikuuta 2010 klo 10.09

    Listalla täälläkin :D Hyvän näköinen sormus!

    VastaaPoista
  3. anna10. helmikuuta 2010 klo 10.10

    ompas kiva tekniikka :D ja todella kaunis lopputulos <3

    VastaaPoista
  4. siina10. helmikuuta 2010 klo 10.15

    Tosi tyylikäs :)

    Pehmeiden kivien kanssa saa olla varoivainen...

    VastaaPoista
  5. Unknown10. helmikuuta 2010 klo 11.05

    Siitähän tuli hieno, kiva idea.

    VastaaPoista
  6. Mags10. helmikuuta 2010 klo 11.22

    Saitpa todella kauniisti onnistumaan tuon niittauksen!
    Oma ekakokeilu ei ole lainkaan nätti... yritin liian pitkällä langalla jne.

    VastaaPoista
  7. Paula10. helmikuuta 2010 klo 11.32

    Ah eli se sormuksesi oli tehty samalla niittauksella. Sitä ihailin, mutta en saanut pienestä kuvasta kunnolla selvää. Jätin pari milliä lankaa pitkälle ja meni nätisti lyttyyn :)

    VastaaPoista
  8. Mags10. helmikuuta 2010 klo 12.23

    Ee... Paula, jos tuo kommentti oli mulle, niin ei, en ole esitellyt kyseistä rumaa niittausta... Taidan tehdä siitä jotain vielä rujompaa sekoitusta ;-)

    VastaaPoista
  9. Paula10. helmikuuta 2010 klo 12.28

    No nyt mä oon sitten pihalla, että miten olit tehnyt sen swarokukkasormuksen... *raaps*

    VastaaPoista
  10. Vilma10. helmikuuta 2010 klo 13.15

    Onpa tosi hieno! Mistähän löytäis aikaa (ja kärsivällisyyttä) kokeilla rivetingiä itsekin... :)

    VastaaPoista
  11. Paula10. helmikuuta 2010 klo 15.14

    No mutta! Tämäpä on itse sievyys!

    VastaaPoista
  12. Paula10. helmikuuta 2010 klo 23.10

    Oleellisin unohtui sanoa, eli tuo tappi on siis juotettu sormukseen kiinni.

    VastaaPoista
  13. Pirita11. helmikuuta 2010 klo 1.18

    Tuijottaa haavi auki!
    ja se Skrympattu sormus, oih ja voih!

    VastaaPoista
  14. Kaisa / Pinjami15. helmikuuta 2010 klo 19.10

    Niittaus on huomattavasti mukavampaa puuhaa kun saa kaverin auttamaan ja pitämään korusta kiinni samalla kun itse naputtelee niittiä :D Aika oleellista on myös että lankaan jättää pituutta vaan ihanihan vähän, alle millikin riittää. Tosi siistin oot kyllä saanut tuosta, itsellä oli ekat kokeilut ihan räpellyksiä.

    VastaaPoista
  15. tuija17. helmikuuta 2010 klo 10.58

    Hienosti oot sisäistänyt niittauksen ideologian, Pape. Jatka samaa rataa. t Tuija

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)