Tuskailin eilisen hiekkavalujen kanssa, homma vie yllättävän paljon aikaa - siis silloin, kun tamppaat ja tasoittelet hiekat huolellisesti jne. Yksikään valu ei näistä huolellisista esivalmisteluista huolimatta onnistunut, kunnes puolihuolimattomasti tunget hiekkaan vielä yhden amatsoniittikukan ja sydämen muotoisen hopeafoliohelmen. Jokseenkin sopii hyvin taas meikäläisen Hannu hanheiluun...
Sydämestä näkee hyvin tuon huolettomamman valun seuraukset. Ihan pienikin hiekanmurunen muotin jäljiltä jättää heti jäljet valuunkin. Jos hiekkavalut kiinnostavat niin se on tehtävä kyllä autotallissa tms. siitä tulee nimittäin hirveä käry, kun hiekka palaa ja se käryn maku jää kurkkuun pitkäksi aikaa :/
Sydänhän on ihan selvästi elämän tuiskeessa myrskynsä kokenut, vähän on jäänyt pintaan elämän jälkiä! Tietty se olis kauniimpi siloisena, mut sillon siitä puuttuis se särmä!
VastaaPoistaKukkanen on hieno, ja istuu todella hyvin sormukseen.
Musta tuo sydän on just tuollaisenaan Niinkus Pikku myy sanoi. :) Oisit ollut ihan hissukseen vaan niin oltas luultu että ihan tarkoituksella kolhuja syrämmessä...:)
VastaaPoistaTuleehan niitä kolhuja ihan pakostakin matkan varrella :) Oli niin syvät kuopat, etten viitsinyt ruveta hiomaan, soon nyt tällaanen! Hitsin huono kuva muuten, hyvä kun sydämen muodon tunnistaa :/
VastaaPoistaJeh, sydän just noin! Ja ruusu on hellunen.
VastaaPoistaMinä tykkään tuosta sydämestä juuri tuollaisena vähän kuoppaisena... se on paljon persoonallisempi ja lämpöisempi noin kuin mitä jos se olisi ihan sileä ja virheetön. Ja tuo kukka... AH! Oot niin taitava ettei mitään rajaa!
VastaaPoistaVoi, kaupastahan tuollaisia rosoisia sydämiä ei saa eikä elämä ole yhtä kiiltävää ja tasaista vaan pomppuista ja rosoista. Ja mitä muotoon tulee, niin ilmeisesti mielikuvitus on hyvä, sillä kyllä siitä oikean käsityksen sai ja kukankin tunnistaa kukaksi ; )
VastaaPoista