tiistai 9. maaliskuuta 2010

Hio tyttö, hio!

Hyvä esimerkki siitä, miten paljon pieni hopealaattakin voi yllättää ekstratyöllä. Taustasta sen verran, että sydän ei halunnutkaan ensimmäisellä kertaa tarttua juottaessa levyyn kiinni. No ei siinä mitään, uusintayritys, mutta siinä vaiheessa levy on jo saanut sen verran lämpöä pintaan, että se alkaa elää lämmön vaikutuksesta omaa elämäänsä:


Luonnossa tuo ei näytä niinkään pahalta, mutta kamera aina paljastaa aina kaikkea mielenkiintoista. Hiomalla tuosta selvitään, joskin se on tuossa vaiheessa tympeää, kun kohosydän ja ripustuslenkki ovat jo paikoillaan.



Ja korviksetkin tehtynä! Eipä sitä ähhin jälkeen ole paljon muuta tehtykään - tai no tilauskorujen kanssa olen päässyt sentään alkuun ja odottelen vielä lisää materiaaleja saapuvaksi.
Pin It

5 kommenttia:

  1. Tuossa kuvassa tuo laatta näyttää kauniilta... Ja voih, miten kauniit korvikset!

    VastaaPoista
  2. Niin herrkulliset korvikset!
    Ja laatta on kyllä todella hyvännäköinen!

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä laatassa on ihana pinta. :) Ja vitsit noita korviksia!!!

    VastaaPoista
  4. Ihanat korvikset! Ja totta, että noiden laattojen filssaamninen on kyllä tympeää. Jos jossain vaiheessa hankit kiillotuskoneen, niin kumilaikka on siihen sitten muuten verraton apu ;)
    Hih, luin muuten tuosta otsikosta ensin, että Hio Hoi tyttö ja mietin että mikäs merimiesjuttu tää on :D

    VastaaPoista
  5. Hehee, samat merimiehet alkoi kans takoa päässä :)

    VastaaPoista