Valkkasin ensimmäiseksi hopeiden jämäloorasta langanpätkiä ja muita epäonnistuneita yritelmiä. Prikkaleikkurin jäljiltä jää ärsyttävän paljon myöskin ylijäämää ja yleensä käytän niitä hopeavaluissa, mutta näistä sain sopivia soiroja tähän projektiin.
Tohotellaan reippaasti ja pitkään. Hopea alkaa elää omaa elämäänsä, joka onkin koko homman parasta antia - lopputuloksesta ei koskaan tiedä. En käytä sulatusvaiheessa juotosaineita, hopeapalaset juottuvat kyllä keskenäänkin. En myöskään sen kummemmin asettele hopeita mihinkään järjestykseen vaan kippaan juotusalustalle sellaisenaan. Paloja voi lisätäkin vielä sekaan, jos siltä tuntuu.
Sulateltu möltti oikeen! Siitä tuli yllättävän raskas ja paksukin. Massaahan voi säädellä palojen koon ja paksuuden mukaan, mutta esimerkiksi oikein ohuet langanpalat sulaa hetkessä ja sitten voikin ihmetellä minne ne edes katosi...
Sitten vasaroidaan vimmatusti. Möltti alkaa muotoutua levymäiseksi, ohuimmat ja heikoimmat palaset irtoaa ja kestävyys paranee. Varsin mielenkiintoiselta alkaa näyttää jo nyt.
Tässä vaiheessa päädyin neliön malliseen riipukseen. Ylimääräiset sahailin pois ja aloin viilailla muotoa paremmaksi. Viilaillessakin kannattaa kiinnittää huomiota niihin heikkoihin kohtiin eli jos siellä jokin ohut langanpää sojottaa niin viilaa sen mieluiten kokonaan pois.
Levynpaloista syntyi vielä riipukselle kehykset sekä ripustuslenkki. Tässä vaiheessa aina tykästyn kierrätystouhuihin, ei tarvi olla niin vimpan päälle siistiä ja lopputulos alkaa näkyä, kun vähän pyyhkäisee hiomapaperille juotossotkuja pois päältä. Matka jatkui tästä sitruunahappokylpyyn, viilailua, hiomista ja patinaa pintaan...
Ja siinä hän on, kooltaan noin 2,5*2,5 senttinen, uniikki ja kaksipuolinen riipus nahkanauhassa. Näetkö jotain riipuksessa? Mulle tuli mieleen Ghostbusters, vasemmalla on haamu sormi koukussa :D Jatkan tästä vielä viimeistelytöitä, mutta korun löytää myöhemmin kaupasta. Ja jälleen kerran todettakoon, kierrätys taas avasi korujumia, mahtavaa!
Joo-o Paula, hirviästi kertyy jämäpaloja, niille tarttis teherä jotakin:-) Hieno, miehekäs riipus siitä tulikin!
VastaaPoistaOn kyllä superhieno! Rakastan näitä jämäkippoylläreitä, niistä voi yehdä sopivan rouheita, eik koskaan tiedä miltä valmis juttu näyttää.
VastaaPoistaKiitos ohjeesta! Tätä onkin pitänyt kokeilla pitkän aikaa. Yllätyksenä tuli, ettei vaadi ollenkaan juotosaineita. :)
VastaaPoistaKantsii ehdottomasti kokeilla, näitä tehdessä yllättyy aina positiivisesti!
VastaaPoista